Olin asunut talossa jo viikon ja sisustanu huoneen oman maun mukaan. Oliver ei ollut puhunut minulle mitään, mutta Susan on jaksanut soitataa rumpusettiäni. Lopulta hankin oveen lukon, että voin olla rauhassa. Koulussa en ole tutustunut kehenkään. Susan ja kaverit ottivat tosissaan sen, kun sainoin, että isken Jessen heidän silmiensä edestä. Oliverilla on yllättävän paljon ystäviä. Minä kun luulin, että hän on koulussa yksin, mutta ei ollutkaan. Olin soitellut entiselle ystävälleni kuinka monesti, mutta hän ei ole vastannut. Olin menossa tarkistamaan sähköpostiani, kunnes kuului kimakka naisääni ala-kerrasta: "Jennifer! Syömään!"
Syötyäni niin ah ihanan lihavoileipäni alkoi Josefin kysellä taustaani.
"Eli sukunimesi on Carter? Miten jouduit lastenkotiin? Kuoliko vanhempasi? Hylkäsivätkö he sinut? pla pla pla"
Josefin tenttasi minua. Miten minä vastaisin, ettei se ilmiselvästi näkyisi, että minä valehtelen? Mietin sitä todella hartaasti. Oliver huomasi, että tilanne oli minulle epämukava joten hän tokaisi äidilleen: "Äiti! Lopeta jo! Jos Jennifer ei halua kertoa niin ei hänen tarvitse!" Hätkähdin niin, että lautanen tippui maahan ja särkyi siihen. "Hups"
Josefin sanoi, että hän siivoaa sen. Lähdin huoneeseeni.
Tunnin päästä kuuli sama huuto: "Jennifer tänne!" Mitäköhän olin tehnyt? En mitään. Vannotan sen.
Kävelin vapisevin jaloin alas ja kävelin keittiöön. Olisin voinut pyörtyä siinä tilanteessa. Siellä he seisoivat shamppanja lasit kädessään ja Antton antoi minulle yhden.
"M-mitä tämä on?" kysyin. Ääni ei kulkenut.
"Haluamme juhlistää sitä, että olet nyt osa perhettä" Antton vastasi ja kohotti maljan: "Jenniferille!"
"Jenniferille" he toistivat Anttonin perässä.
Minua pisti silmään se, ettei Susania ollut näkynyt koko päivänä. Se unohtui kylläkin siiä hötäkässä. Hyi. shamppanja oli pahaa, mutta join sen kummiskin. Mahaani kiersi.
"Kiitos, mutta minun täytyy mennä vessaan." sanoin ja lähdin ripeään tahtiin vessaa kohti.
Illalla kuulin huutoa ja lasin tippuvan maahan. Se rikkoontui. Oveen koputettiin ja sisään tuli Oliver.
"Anteeksi se äidin käytös..." hän sanoi. Hänellä oli hieman matala ääni.
"E-ei se mitään." vastasin jä väläytin kauniimman hymyni. Mitä minä oikein tein. Flirttailin velipuolelleni!
Mitä minä sanoisin. Hän pitää minua typeryksenä...
"Voit tulla koulussa meidän jengiin, ettei sinun tarvitse olla yksin. Sopiiko?" Vastasin myöntävästi ja niin Oliver lähti.
Huomenna uusi koulupäivä ja uuteen porukkaan meno.
Miten käy Jenniferin uuden porukan suhteen? Kommenttia laittakaa mieluusti. Anteeksi lyhyt osa. Kuvia tulee sitten yhteen jaksoon seitsemät tai enemmän :)
Kommentit