Tässä osassa on kirosanoja! Kokeilin jotain kuvien kanssa ja nyt päätäntä on sinun! Haluatko, että kuvat on entisen näköiset vai tämän? Kommenttia kehiin!
Viime jaksossa jäimme siihen, että minun pitäisi erottaa Antton ja Josefin. Tästä kait se alkaakin, kun he saavat kuulla uutisen.
Ei ole minun vikani, että Susan sai vitosen. Mitä loiruaa jonkun Kristianin kanssa päivät ja yöt. Ha, haluaisin nähdä sen pojan, joka oikeasti voi sietä tuollaista hupakkoa.
- Vitun nöre! Saatana se on kuules sun syys, että en voi lukea! Jaahas, minun vika? Taitaa ihan oma olla. Pidin suuni kiinni ja kävelin sisälle jättäen hänet manaamaan maata.
Olin juuri menossa huoneeseeni, kunnes minua huudettiin:
- Jennifer! Sinua kutsutaan! Mene pihalle joku nainen odottaa sinua! Oliver huusi ulkoa. Minua odottaa joku? Nyt on mennyt maailmankirjat sekaisin. Pihalla odotti tummaihoinen nainen, tai no mummeli, mutta kuitenkin.
- Jennifer? Vastasin myöntävästi ja odotin lisää.
- Haluatko tietää menneisyydestäsi? Vielä kysytkin! Hän otti pallon käteensä, asetti sen eteeni ja alkoi kuiskia jotain.
Äitiäni ei voi ainakaan syyttää hiusteni väristä. On niin kirkkaat kuin olla ja voi.
Se oli kirkas päivä. Leikit huoneessasi ja vanhempasi juttelivat pöydän ääressä. Lehdessä oli jälleen kerran juttua teistä. Ovikello soi. Isäsi meni avaamaan, mutta ei olisi kannattanut. Ovella oli mies, joka uhkasi tappaa hänet, elleivät he tappaisi sinua. He hyväksyivät "haasteen". He karkasivat Smallvillestä. Kauas kauas Veronalan rajoille. Siellä sinut jätettiin talon portaikkoon. He eivät huolineet sinua. Sinut laitettiin lastenkotiin ja siellä olit siihen asti, kunnes nämä adoptoivat sinut...
Naisen keskeutti Anttonin karjunta:
- Mitä helvettiä... SINÄ! Mitä sinä täällä teet? Nainen oli lähtenyt.
Illalla, kun olin tulossa kioskilta Antton kaasutti minua päin. Mitä siinä olisi voinut tehdä? Nopeasti koitin juosta alta pois, mutta luultavasti liian myöhään. Silmissäni pimeni. Tunsin vain, kuinka tömähdin maahan. Tämä oli loppuni. Olisi ollut niin paljon koettavaa. Nyt nekin sai haaveet heittää pois.
- Jen, kuuletko minua? Vastaa perhana! kuulin, kuinka Oliver kuiskasi minulle. En kuollutkaan. Miten olen tässä?
- Oliver, miten olen elossa? Minunhan olisi pitänyt kuolla, sanoin hänelle. Hän nosti minut syleilyynsä. Sanomattakin tiesin, että hän oli pelastanut minut. Jos sekunninkaan myöhässä hän olisi tullut, en olisi luultavasti enään tässä.
Antton kaarsi auton pihaan. Hän ei pitänyt näkemästään.
Kyllä, Josefin on näyttävästi raskaana, jos ihmettelette hänen kasvanutta mahaansa. Säälin sitä pentua, joka saa nämä vanhemmat.
- Mitä perkelettä sinä yritit? Tappaa Jenniferin? Sinä ukko olet näysi psykopaatti!
- Etkö näe? Jenniferillä ja Oliverilla on suhde! Kyllähän sen nyt sokiakin näkee. Haluatko todella, että poikamme seurustelee rotan kanssa?
Antton oli oikeassa. Siitä seurasi kunnon riita. Kohta auto lähtisi pihasta ja Antton palaisi aamuyöstä takaisin. Niinhän se aina meni.
Seuraavana päivänä olin saada kohtauksen. Aaa, komea poika asteli linja-autosta. Kenenköhän vieras hän on? EI, en saisi ajatella näin.
Selvisi, että hän oli Kristian. Ai mitä? KRISTIAN! Tämän kanssa Susan vehtailee?! Miksi ihmeessä Susan on ehtinyt ennen minua. Toivotonta. Kaiken kruunasi se, että Oliver tuli juuri pihalle, kun flirttailimme toisillemme. Ne hänen hiukset...
- Vittu olisihan minun pitänyt arvata! Sinä saatanan huora! Ei tästä tule mitään! hän karjui minulle päin naamaa. Kyyneleet virtasi silmistäni. Koitin sopertaa jotain, mutta turhaan. Lopulta sain sanottua:
- Minä luulin, että sinä pidit mi... mutta en saanu sanottua lausetta loppuun, kun Oliver tokaisee:
- Pidin sinusta? Pidin, ihastuinkin jopa. Saatoin jotain enemmänkin, hän kuiskasi minulle.
- Muistatko sen illan, kun Antton oli ajaa päälleni? Muistatko, kuinka olimme takapihalla?
- En, en muista. Tiesin, että hän varmaan muistaa.
- Oliver, älä! Minä pyydän, itkin. En hävennyt. Itkin vuolaasti. Hän jätti minut siihen ja asteli sisälle.
Kun olin menossa nukkumaan, minua odotti ns. "pommi" Oliver istui sängylläni ja muodosti huulillaan lauseen:
- Minä tiedän kaiken sinusta, Jennifer Nicolas.
Juup... Tässä. Kirjoitusvirheitä löytyy varmasti. Oli tämäkin osa vielä tönkkö. Kommentit ovat tervetulleita :)
Kommentit